Lennoista

Eilen tuli lentoaikataulut, ja mä totesi huolehtineeni ihan turhaan... Siellä infotilaisuudessa nimittäin puhuttiin aamulennoista ja tapaamisesta lentokentällä kello viisi aamulla ja muuta kamalaa ja mä olin jo ihan että VOI EI, mutta!
Se oli valhetta. Mä lennän molempiin suuntiin kirkkaassa päivänvalossa, mistä en kyllä valita. Paitsi sinänsä vähän ikävää, että mennessä me ollaan Oxfordissa jotain kahdeksan-yhdeksän maissa illalla (vaikka mä en kyllä tiedä, onko se kahdeksan-yhdeksän maissa paikallista aikaa, vai kahdeksan-yhdeksän maissa meidän aikaa) joka tapauksessa, aika myöhään tehdäksemme enää mitään järkevää sinä päivänä. Ja tota noin... Takasintuloaikataulut oli merkattu tosi hämärästi, mutta jos ne pitää paikkansa niin sitten ollaan kotona joskus loppuiltapäivästä.
Sellainen juttu kuin ohjaajan nimi tuli samassa tiedostossa ja joitain muita kivoja juttuja myös, ja jee, asiat muuttuu todellisiksi! Ihihii... ja enää kaksi päivää peruskoulua... jännää... ja joo. Nyt häipyy tämä tyttö kun ei nähtävästi ole enää mitään järkevää sanottavaa.

Puhetta säästä

Kesä on tullut Etelä-Suomeen! Jee! Siis uskokaa pois, kesäillat alkaa ennen kesäpäiviä, mutta nyt on jotain viikon ajan ollu jo ihan oikeesti kesä päivälläkin. Tää on ihanaa... aurinkorasva on mun uus paras kaveri... :) ja oon opetellu pitämään shortseja koulussa (maailmanennätys)... ja eilen olin riparilaisten kanssa retkellä... fiksusti pukeutuneena pitkiin college-housuihin ja pitkähihaiseen paitaan. Joo. Tuli vähän kuuma, mut ei se mitään, oli kivaa ja aurinko paistoi. Mä en tunnetusti ole kovin hyvä pukeutumaan sään mukaan.
Voisin vaan höpöttää kesätunnelmia (enää viis päivää peruskoulua jäljellä!) mutta koska tää on matkablogi, mun pitäs nyt varmaan jotenki liittää tää päivitys tuohon edessä olevaan reissuun. Ja siksi mä ajattelin puhua teille säästä.
Kuten siis varmaan tuli jo selväksi, täällä on nyt paistanut aurinko yli viikon putkeen ja ollut sellasta kahtakymmentä tai päälle astetta joka päivä. Ja joku päivä tuli mieleen sellainen asia, että millainen on kesäsää Englannissa? Tiiän että sanotaan, että siellä sataa aina, mutta ei kai siellä nyt joka päivä voi sataa? Pottereissa on ainaki aika usein ihan hyvä sää... (Mun suurin tietolähde, hahhah.) Koska oon nyt ihan fiiliksissä tästä kesästä, ni en tietysti voi olla toivomatta että sielläki olis oikeen lämmin edes välillä. Mutta ehkä mä kerkeen jo sopeutua tähän enemmän juhannukseen mennessä ja sit ei oo enää niin kamalaa, vaikka siellä ei oliskaan lämmin. Nyt on vaan tällasta uutuudenviehätystä:)
Kuukauden päästä mä oon jo siellä. Jännää. Kuukausi sitten meillä oli meidän näyttiksen esitys, tänään oli mun viimenen maanantai peruskoulussa ja kuukauden päästä mä oon ollu jo viikon Oxfordissa. 28. päivässä on selvästi jokin tällanen enemmän tai vähemmän tärkeä jatkumo.
Joo nyt alkaa taas mennä vähän väsyneiks nää mun jutut, ehkä mä meen tästä. Mutta kesä! Jee! Ihanaa!

Hyvin suomalainen kesäilta

Kun mä katson ulos ikkunasta, mä nään sen mitä voi odottaakin - äärimmäisen suomalaisen kesäillan. Mut enää vähän päälle kuukausi, ja mä nään jotain muuta - mä nään englantilaisen kesäillan. Jännittävää.
Mä tunsin itseni tosi fiksuksi kun mä keksin, että hei, mähän pistän pystyyn blogin mun matkasta ni ei tarvi lähettää sähköpostia kaikille erikseen. Enkä enää malttanu oottaa, vaan nyt se oli pakko alottaa, vaikka matkaanki on vielä aikaa. Alkuperänen suunnitelma oli alottaa bloggaaminen tasan kuukautta ennen lähtöä, mutta pahaksi onneksi 22.5. sattuu olemaan tiistai, ja kaikki jotka mut tuntee, tietää ettei mulla ole tiistaisin koskaan aikaa millekään ylimääräiselle kuten tietokoneen avaamiselle.
Vaikka me varattiin mun matka jo marraskuussa, se oli pitkään vaan sellanen random asia jossain tuolla edessäpäin odottamassa. Mutta 2.5. me käytiin äidin kanssa sellasessa tiedotustilaisuudessa, sitten mä olen saanut kaikkea kivaa postia ja isäntäperheestäkin jo tietää, eli nyt tää alkaa pikkuhiljaa realisoitua. Ihanaa! Englanti, täältä tullaan...
Mun isäntäperhe asuu Kenningtonissa, jonkin verran Oxfordin keskustan ulkopuolella (about 5 kilsaa tai jotain sellasta muistaakseni), ja käsittääkseni perheeseen kuuluu äiti ja kolme poikaa. Tosin vanhin niistä on varmaan jo muuttanut pois kun se on -91 syntyny, ja ehkä se keskimmäinenkin, kun se on -93 syntyny. Tästähän voi päätellä, että hei, se kolmas on varmaan jotain -95 tai -96! -mut mitä vielä, se on -02. No jaa, uskon että tulee kivaa, oli siellä sitten kolme poikaa tai vain yksi tai vaikka ei olisi yhtään, enhän mä nyt koko aikaa siellä kotona luuhaa.
Suunnitteilla on siis ainakin kaksi Lontoon matkaa ja yksi Bathin matka ja mitähän kaikkea siihen ohjelmaan kuulukaan. Vähän jännittää tollaset käytännön asiat kuten kännykän lataus ja pyykin pesu, mutta kai nekin järjestyy. Ja onhan siellä sitte niitä leadereita joita voi mennä nykimään hihasta, jos alkaa paniikki iskeä.
Ketään en ennakkoon tunne matkalta, enkä tiedä edes nimiä, Facebookittomuus kunniaan! Ihan puhtaalta pöydältä pääsen lähtemään, mikä jo sinänsä on ihan mahtavaa.
Joo. Vähän huolettaa, että miten pärjään kolme viikkoa ilman kaikkia rakkaita ihmisiä ja paikkoja, mutta ehkä ohjelma on niin tiivistä ettei ikävää ehdi huomatakaan.
(Rakkaita paikkoja = oma sänky ja Sode. Muusta ei nyt niin väliä.)